Jälleen kerran on postaukset jäänyt kirjoittamatta ja postaustahti todellakin liian hidas... No, nyt kesän tullessa saadaan ehkä tuulen suunta muutettua. Ainakin toivottavasti! Kirjoitan tämän postauksen puhelimella, joten toivotaan, että ei kamalasti tulisi virheitä.
Eräs kevätpäivä ponimuorin kanssa retkeillen. (c) Sonja I.
ovat koko lukuvuoden kannalta menneet päin metsiä, kun en ole herännyt ajoissa ja liian usein olen jättänyt menemättä ollenkaan... Uniongelmat ovat pahentuneet rutkasti, huhtikuussa tuli parin viikon jakso, kun menin nukkumaan klo 22-23 välillä, mutta poikkeuksetta uni tuli joskus 4-5 aikaan aamuyöllä. Tuon 5-7 tuntia olin valehtelematta tekemättä yhtään mitään, mitä nyt muutaman kerran vilkaisin kelloa. Yöt tuntuivat kyllä ihan pirun pitkiltä, mutta herääpäs siinä sitten klo 6.30 pirteänä, että ehdit kouluun. Onneksi nyt olen saanut unta jopa vain parin-kolmen tunnin viiveellä (jos näin voi sanoa). Ikävä ystäväni migreenikin on palannut kuvioihin pahempana kuin ennen, ensin lähtee näkö, sitten tunto vasemmalta, siitä järkyttävä jyskytys päässä ja loppuun pahoinvointia ja puhumisen hankaloituminen.
Positiivista koulurintamalla on kuitenkin arvosanat, keskiarvona melkeinpä kaikista aineista tälläkin koulunkäyntiprosentilla ovat siellä 8-9 tuntumassa. Maantiedon ja biologian numeroita vähän jännitän, kuin myös äidinkielen, kun molemmista olen jättänyt pari isompaa tehtävää kokonaan tekemättä... En myöskään jää luokalleni, vaikka poissaolojeni perusteella sellaisenkin tempun voisi tehdä, mikä on SUURI helpotus tässä melkoisen paineen alla.
Ciaon kanssa ollaan käyty jo maastoesteetkin korkkaamassa. (c) Veera S.
Välillä piti vähän tasapainotella... :D (c) Veera S.
Mitä
heppailuun tulee, on melkoisen paljon mietiskeltävää ja monia, monia eri vaihtoehtoja harrastamiseen. Valmentajani on (jälleen) poissa pelistä, tällä kertaa vähintäänkin kuukauden mittaisella sairaslomalla, joten maksetut valmennukset käyn sijaistavalla valmentajalla. Sen jälkeen otetaan pieni aikalisä, jätetään tulevat kurssit ottamatta ja ratsastan kaikki kertyneet rästit pois. Sitten katsotaan mitä tuleman pitää ja miten siitä edetään, missä ja millaisella systeemillä. Tässä muutaman kuukauden aikana en kuitenkaan koe pahemmin edistyneeni, varsinkaan koulupuolella, kun tunteja jäänyt niin paljon pitämättä. Ratsastuksen hyvä puoli on onneksi se, että aikaa on kehittyä ja aina on kehitettävää, joten sen puoleen syytä suoranaiseen "masennukseen" ei ole.
(c) Veera S.
Mulla on hirveä istuntaongelma, tai siis mun ryhti on suoraan sanottuna perseestä ja hyppyihin mukautuminen sitäkin huonompaa. Kaikissa kuvissa aina roikun mukana (kuten tässäkin)... (c) Annu P.
kanssa tie on ollut pomppuinen ja hankala, muistaakseni helmikuussa yhtenä viikonloppuna hypättiin ihan sujuvasti minun ensimmäistä 90cm rataa, siitä seuraavan viikon lauantaina otettiin pienellä (40-60cm) jumppasarjatehtävällä muutamia kieltoja, kun hevoselle oli ilmeisesti toisen ratsastajan kanssa tullut samantyyppisessä tehtävässä pieni epävarmuus. Saman viikonlopun sunnuntaina vieraalla valmentajalla ei päästy enää melkein mistään yli, okserit pahimpana ongelmana, mutta otettiin jokaiselle 7-8 esteelle kieltoja, ja vaikka kerran päästiin yli, junnattiin siihen taas seuraavalla kerralla muutamaan kertaan... Tuo söi tietysti hevosen itseluottamusta, mutta siinä ohessa myös minulle tuli epäilys omista kyvyistäni. Siitä lähtien ollaan otettu todella paljon stoppeja pienilläkin esteillä ja Ciaokin tuntuu muuttuneen ylipäänsä ratsastettavuudeltaan täysin. Huono kausi on yhäkin vaan päällä, mutta nyt kuitenkin alkaa näkyä tunnelissa valoa, kun viime keskiviikon estevalmennuksessa päästiin reilu 80cm esteitä kokonaisuudessaan ilman kieltoja - jos muistini ei valehtele, tuo oli ensimmäinen kerta sen täysin katastrofaalisen valmennuksen jälkeen. Oma pieni estepelkonikin tuntuu olevan voittoon päin, mikä on tietysti hyvä juttu!
Halipula. ;) (c) Annu P.
Jänskätti! Ja mun kehuttu hyppypepsodent. ;p (c) Veera S.
Ciao osaa vaikka silmät kiinni, ratsastajan pitää vähän keskittyä. (c) Veera S.
on ehtinyt tällä välillä minun huollettavakseni tulla,
Sissi on herkkä ja suloinen suomalainen puoliveritamma, joka on ehkä hieman höpsähtänyt. :D Rouvaheppa on erittäin kuuliainen ja vaikuttaa (näin ~kuukauden hoitajaurani aikana) hirveän mukavalta kaverilta!
Tulevaisuuden suunnitelmia: Minulla alkaa huomenna kolmen päivän (11.-13.5.) mittainen TET-jakso, työelämään tutustumiseen pääsin parin mutkan kautta parhaan ystäväni pikkutallille, kun en opon säätämisen jälkeen ehtinyt enää mistään parin päivän varoitusajalla keksiä "kunnollista" tettipaikkaa. No, mukavahan se on tuttujen heppojen kanssa touhuta ja autella kiireistä ystävääni (hänen äitiään). :)
Viikonloppuna (15.-17.5.) pääsen tutustumaan kisahoitajan hommiin astetta tarkemmin, kun menen Niinisalon kenttäkisoihin Sissiä hoitamaan. Ensinertalaisena pidemmissä kisoissa hoitaminen vähän jännittää, mutta en mistään hinnasta jäisi poiskaan! Kokemattomanahan kaikki kokemus ja mahdollisuudet oppia pitää käyttää hyväksi. ;)
23.-24.5. olisi luvassa vähän erilaisempi kidz-leiri, sillä pääsemme (ainakin pitäisi päästä) Suskin tallin kentälle treenaamaan ulkopuolisia kisoja varten. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, mutta lähden avarin katsein ja toivon hyvää ja opettavaista kokemusta.
Käytiin vappuna maastossa ja koitettiin kuvaillakin jotain. (c) Sonja I.
Tässä pikaiset kuulumiset ja lyhyt katsaus tulevaan. Älkää häiriintykö kuvateksteistä, kun en saanut niitä liitettyä kuviin...
Hyvää kesän odotusta kaikille!
