EEPI: tallipäivä 22.10

Kipeenä olen maannut kotona jo kolmatta päivää, huomenna paluu takaisin kouluun ja huomenna pääsen liikuttamaan myös Raksun. Saa nähdä mitä kivaa me ponin kanssa keksitään, siitäkin postausta toivottavasti luvassa, jos vaikka saisin kuvaajan. Kuvatonta postausta en välttämättä halua julkaista! 

Eli pikainen kertaus lauantaista 22.11. Kaikki postauksen kuvat (c) Linda!

Innostuttiin poseeraamaan aika kauaksikin aikaa ;)

Malliponi♥

 Minulla oli siis normaali kurssitunti ja menin Raksulla pitkästä aikaa. Okei olihan siinä huimat neljä vai viisi päivää välissä mutta silti. Menin tallille hyvissä ajoin kello oli jotakin varttia vaille 11. Hain ponin tarhasta ja rupesin harjailemaan sitä ilman mitään kiireitä.

Tämä kuva varsin edustava. Koitan vaan halata ponia
mutta poni tais nähdä jotain kiinnostavampaa :D

Harjaamisen jälkeen hain varusteet ja vaihdoin ite kamat päälle, niin kuin aina ennenkin olen tehnyt nämä vuodet :D Poni valmiina ja suunta kohti maneesia. Yllätykseksi maneesin pohja oltiin äestetty ja se oli varsin upottava. Tiesin jo heti että tästä tulee rankka tunti! Niinhän siitä tulikin. Asiaa ei helpottanut yhtään päätyovi joka oli apposen avoillaan. Muistissa varsin hyvin kerta jona poni juoksi ovesta ulos.. Itse en ollut selässä mutta kauhistuin asiasta silti.

 

Alkuverkassa poni oli pikkusen kuuro avuille. Tai no ei ihan vähääkään. Itseasiassa aika paljon! Vasemmalle neiti ei taipunut ollenkaan eikä sisäpohje mennyt läpi. Asiaa ei taaskaan helpottanut esimerkiksi tuoli joka oli pitkällä sivulla laidan toisella puolella hirmuisen pelottava. Taisi nurkassa olla kakkakasakin jota piti kummastella. Saattaisi vaikka hyökätä poniparan kimppuun! Ikinä ei voi tietää joten kaikkeen pitää varautua. Joskus haluaisin oppia ymmärtämään poneja paremmin :D Etenkin niiden ajattelutapaa penkkejä kohtaan!

Tehtävänä oli niinkin yksinkertainen kuin tulla pituushalkaisijalle ja tehdä pohkeenväistö ravissa ensin oikealle. Huhhuh. Saattaa kuulostaa simppeliltä (niinkuin kaikki aina vai mitä?) mutta sitä se ei kyllä mulle ollut. En osaa oikeasti väistättää hevosta rehellisesti. Joko etuosa menee pelkästään tai sitten etuosa jää jonnekkin ja takaosa lähtee edellä. Ragela ei ole välttämättä paras mahdollinen ratsu harjoitella tätä, tai sitten en vaan yksinkertaisesti osaa  ratsastaa. Ongelmana oli siis monta asiaa. Poni ei kuunnelut oikealle vievää pohjetta ollenkaan, eikä ravi pysynyt aktiivisena. Kun oltiin toistettu tehtävää jonkin aikaa, pohje meni kuin menikin läpi rehellisesti. (Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;D) Pariin viimeiseen kertaan olin oikeasti tyytyväinen! En lähtenyt enää itsekään  kallistumaan liikkeen suuntaan niinkuin ennen. En haluaisi muistaa edes tommosia. Hyi että :D!

Suunnan vaihdon jälkeen sujui väistöt paljon mukavammin vasemmalle! Toivon että pääsen tekemään mahdollisimman paljon toistoja tunneilla niin pääsee korjaamaan virheitä!

Tekstiä syntyi tästä tunnista enemmän kuin mitä olisin kuvitellut ja luulin että tästä tulisi tyyliin pelkkä kuvapostaus, toivottavasti ei ollut liian tylsä! Laittakaapas kommenttia ja kuten olette ehkä sattumalta joissakin blogeissa lukeneet postausideoista... Jep ne ovat aina tervetulleita!

♥:Eepi