perjantai 24. lokakuuta 2014

LINDA: Paljon poneja!

Ponipoppoo kokonaisuudessaan, viimeisiä kertoja kentällä hyvällä pohjalla tänä syksynä. © Hanna A.
MITEN on mahdollista, että vielä muutama päivä sitten ikkunasta katsoessa tuli mieleen kevät? Mulla alkoi tällä viikolla kerrospukeutumisen aikakausi, ei ulkona enää yksinkertaisesti pärjää ilman toppavaatetusta! Itse ainakin aamuisin olen niin horroksessa, että hitaudeltani ehdin jäätyä maahan kiinni ennen pääsyä koulubussiin... Blogi on ollut minun osaltani vähemmällä päivityksellä jo jonkin aikaa, syytän täysin koulukiireitäni sekä kovaa väsymystäni. Muutenkaan postausta ei ole ilmestynyt nyt reiluun puoleentoista viikkoon, joten nyt on aika taas aktivisoitua!
Edellisviikonlopun kumppariratsastusta, kun chapsit rikki. © Sasa H.
Ponilla meni hermo epäselkeisiin apuihini... © Sasa H.
Laukan kanssa tarvitaan vielä paljon treeniä! © Sasa H.
© Sasa H.
Heppa-asiat on hyvällä mallilla, Rölli on ollut todella reipas ja mukavan kevyt edellisillä ratsastuskerroilla, vaikka kunto on vieläkin vähissä. Ensimmäiset hypytkin otettiin nyt sairastelun jälkeen, tosin ne "hypyt" otettiin 20 senttiselle kavaletille. Loppuun uskaltauduttiin hyppäämään kahta kavalettia päällekkäin, korkeus huimat 40-50 senttimetriä ja poni paineli menemään innoissaan ja tärkeänä.
Sasakin pääsi testailemaan. Poni näytti, kuinka poni osaa ;) © Linda
Lopulta yhteinen sävel löytyi. © Linda
Ciaolla en ole mennyt nyt kisojen jälkeen, mutta silti aina voi hehkuttaa, kuinka ihana hevonen se on! Itse tein kisaradalla ainakin tuhat mokaa radalla, horjahtelin, enkä päässyt hyppyihin mukaan. Sarjalla meinasin tipahtaa, kun Ciao olisi mennyt a-osan ohi vasemmalta, mutta pidin tiukkaa linjaa nollaradan tavoittelussa. Näinpä hevonen hyppäsi ainoalta mahdolliselta paikaltaan ja kuski jäi pahasti jälkeen kiikkumaan... Onneksi löysin tasapainoni vikkelään ja olin jo b-osalla mukana. Uusintaan olen sinänsä vähän pettynyt, koska jätin taas eteenratsastuksen pois kuvioista. Mua ärsyttää ihan suunnattomasti se, etten ikinä ratsasta radalla rohkeasti eteen, vaan jään himmailemaan. Kiitokset taas hirmuisen rehdille Ciaolle pelastuksista ja mukaan tulleesta sinivalkoisesta ruusukkeesta!
Mun ei ollut tarkotus jättää kypärää auki, hups. :D © Sasa H.

Tunneille minulle on jaettu nyt itselleni vieraampia hevosia, syyslomaani edeltävällä viikolla listassa luki Ragela. Mielenkiinnosta olin ponia kyllä toivonutkin, mutta kyllä siitä tunnista on paljon järkyteltävää! Ensimmäinen kamala kohta oli satulaan istuminen. Tunsin heti, kuinka vaikeaa olisi saada pohkeet vaikuttamaan ja aistiani vahvensi ensimmäisen neljänkymmenen minuutin jalkojen turha heiluminen ilman vaikutusta. Vasemmalla pohkeella en saanut korjattua jäykkää ponia sitten millään, enkä usko, että olisin huomannut eroa, vaikka vasen jalkani olisi ollut amputoitu. Lopputunnista tajusin, että helpompaa on mennä ilman jalustimia ja näin jälkiviisaana on hyvä miettiä: "olisinpa nostanut jalustimet jo aiemmin pois tieltä..."
© Sasa H.
© Sasa H.
Nyt parhaillaan mulla on meneillään tunninvaihto, mutten vielä tiedä mille tunnille vaihtaisin. Äiti keskustelee valmentajani kanssa ensikuun alussa, jonka jälkeen katsotaan, että jääkö normaalit kurssitunnit kokonaan pois kuvioista. Sitä ennen täytyy roikkua milloin milläkin tunnilla. Keskiviikkona kävin ratsastamassa yhden tunnin Poeesialla, satula oli kyllä todella mukava istua ja ravi mukavan tasaista. Siinä taisi olla kaikki hyvät puolet penkin alle menneestä tunnista. Huomenna käyn ratsastamassa rästitunnin kahdeltatoista ja juoksutan Röllin. 
Poni kuskaa. © Sonja I.
"SIINÄ OLI MELKEIN OJA, NÄIKSÄÄ?!" © Sonja I.
Kouluhan ei suju sitten yhtään, sillä motivaationi on hiipunut täysin. Väsymykseltäni en herää aamulla ajoissa, vaikka unirytmiä olen korjaillut ja unta tulee keskimäärin 8 tuntia yössä. Tämän viikon aikana ala-asteaikaiset uniongelmani (voi niitä aikoja, onhan niistä "jo" reilu vuosi...), enkä pysty nukahtamaan. Pyörin sängyssä ennen nukahtamista aivan liian kauan ja uni on todella levotonta. Aamulla tulee jälleen mietittyä, että "enhän mä nukkunut kuin 15 minuuttia", vaikka fyysisesti olenkin ollut koko yön levossa. Niska- ja hartiaseudun jumeista johtuen sain myös lähetteen fysioterapeutille, jolta mun pitäisi saada päivittäisiä venyttelyohjeita jumien ehkäisemiseksi. Olisi kyllä aivan mahtavaa hoitaa jatkuva särky edes hetkellisesti pois!
Poseeraus 6/5. Riku oppi tempun kesällä. © Linda
Pakko myös mainita, että syyslomalla tuli käytyä pitkästä aikaa parhaan ystäväni Sonjan luona. Töitä tuli tehtyä jälleen oikein urakalla, kärrässin ainakin 20 kottikärryllistä ees taas, edellisvuoden turvepatja pihatosta ulos ja puhtaat kuivikkeet tilalle. Myönnän, oli käsilihakset kyllä hieman kipeähköt seuraavana päivänä... Pääsin pitkästä aikaa touhuamaan myös ponimummo-Pamelan kanssa. Ohjasajoin itse ensimmäistä kertaa, kun ponin valjaat oltiin viimein tuotu talliin käytettäviksi. Pamela on niin hieno, vaikka vaivaa ja ongelmaa löytyy aina, niin silti tuo 24-vuotias ponimus kiskoi mua perässään pitkin peltoa! Ravin kanssa ei ollut ongelmaa (tosin meinasin jäädä jälkeen, poni oli pikkasen innoissaan) ja rouvahan innostui jopa laukkaamaan, kun annoin luvan. Ihana, turvallinen ja kiltti luottoponi opetti taas paljon uutta (kuten sen, että vaikka olisikin nopea ja vikkelä jaloistaan, niin pieni, pippurinen ja vanha poni on aina nopeampi).
Pamela keskittyy, Linda keskittyy... Vakavaa touhua! © Sonja I.
Mulla on lievästi sanottuna aivan karsea ilme, mutta onneksi poni on sentään söpö! © Sonja I.
Tähän sekavaan ja huonosti kirjoitettuun postaukseen on varmasti tullut tarpeeksi sekavaa sössötystä, joten voisin keskeyttää tämän turhanpäiväisen selostuksen nyt tähän.
Postauksessa on nyt aika sekavasti kuvia, sillä harvemmin on tullut saatua kuvaajaa perustunneille, enkä vieläkään ole saanut kaikkia kuvia haltuuni, joten katsoin vähän sitä sun tätä, mitä kansioista löysin. Huomaa myös, etten miettinyt, miten kuvat on jaoteltu, joten joka välissä on nyt jotain. Hyvää syksyn jatkoa ja talven alkua!
Viisaan ponin ylisöpö katse! © Linda

Ei kovin herkkä, mutta muistorikas yhteiskuva palleron kanssa. © Sonja I.



♥: Linda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita, sekä risut että ruusut. Muistathan, että asiat voi aina ilmaista asialliseen sävyyn!