Verkattiin normaaliin tapaamme aika itsenäisesti, Ciao kuunteli todella hyvin pohjetta ja tuli takaisin heti alkuun, joten muutaman siirtymisen jälkeen aloin keskittyä enemmän kaareviin teihin. Ciao oli tosi vastaanottavainen tänään, joten ehdin keskittyä ravissa kaiken muun keskellä myös omaan istuntaani, mulla on yleensä tosi huono ryhti ja olkapäät edessä, eli ajattelin pitkää jalkaa, suoraa selkää ja hartiat rentona taakse. Muutaman askeleen pätkissä Ciao myös rentoutui ja polki alleen, nosti vähän selkää ja kulki pyöreänä, mitä se ei rehellisesti sanottuna ole koskaan ennen tehnyt mun ohjastaessa.
Laukassa oli hankalampaa saada sisäpohje läpi, johtuen varmaan juurikin mun istunnasta, koska jalat lähtevät viilettämään ryntäitä kohti ilman lupaa. Laukka kuitenkin rullasi hyvin, ja sain parit loivat kiemurauratkin ratsastettua ilman vaihtoa. Ciaollehan vaihdot ovat niin helppoja, ettei se aina välitä laukata vastalaukkaa, vaan yrittää valita itselleen helpomman vaihtoehdon ja vaihtaa myötälaukalle. Ympyröillä sain laukassakin sisäohjan asetuksella ja myötäyksellä pätkittäin pari rentoa askelta. Verkan jälkeen oli super yllättynyt fiilis, Ciao on aina ollut herkkä ja kuuliainen, mutta noin hyvältä se ei ole ennen tuntunut!
Meidän tehtävänä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan päästä matkustajaksi. Opettajamme perusteli tehtävän teettämisen sillä, että usein ratsastajan kehittyessä alkaa jossain vaiheessa ylisuorittaminen, eli ratsastaja alkaa tekemään enemmän kuin on tarve. Saimme muistella niitä alkeis-/jatkokurssi aikoja, kun vähänkään laiskemmalla hevosella sai tietyissä tilanteissa käyttää reilusti voimaa, että pääsi puksuttelemaan possujunaan rännissä. Päivän opetus piili siinä, että tänään ei käytännössä haluttu käyttää näkyviä apuja, vaan saada ratsu toimimaan ikäänkuin ajatuksen voimalla ja päästä matkustajaksi, ettei vahingossakaan sähellä liikoja. Tarpeen mukaan kuitenkin sai ja piti käyttää napakka pohje tai pidäte, että apu menisi kerrasta läpi, eikä saanut jäädä pyytämään useaan kertaan.
Ciao on ehkäpä parhain mahdollinen hevonen tuohon tehtävään, sillä se toimii hyvin pienilläkin avuilla ja kuuntelee hyvin ratsastajaa. Ainoa enemmän haastava juttu oli laukka-käynti siirtyminen, sillä en itse oikein ollut tarpeeksi aikaisin valmistelemassa.
Tunnilta en kyllä olisi voinut poistua ärripurrina, olin (olen vieläkin) yhtä hymyä vaan, kun kerrankin todella onnistunut olo!
 |
| Huomatkaa katse, kevennys, kädet ja ryhti... © Iina M. |
Kuvaaja on tainnut tykästyä kentän pohjaan ja hevosten jalkoihin niin paljon, ettei malttanut kuvata koko ratsukkoa, sen takia vain yksi kuva (lähes ainut, missä molemmat osapuolet näkyvät), mikä EI edusta, mutta ettei ihan kuvaton postaus tulisi. Kyllä ketuttaa, kun en saanut kuvia hyvistä pätkistä :(
 | |||
| Loppukevennykseksi kuva kissastani Elmo Einsteinistä, nimi kertoo kaiken tarvittavan kuvaan nähden. |
♥: Linda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita, sekä risut että ruusut. Muistathan, että asiat voi aina ilmaista asialliseen sävyyn!