Tunti 26.8.

Täällä kipeänä sohvalla oon ollut melkein koko viikon, ei ole oikein jaksamista mihinkään. Eilen kävin lääkärissä ja sain viikon antibioottikuurin, toivottavasti pillerit nyt hoitaa hommansa!

(Postauksen kuvat © Ronja A.) 
Ratsastin tiistain tunnilla pitkästä aikaa pienellä Maija-ponilla, eli menin tallille vaikka olin kipeä. Olisin tahtonut hypätä pitkästä aikaa esteitä, mutta menimmekin puomeja. No, ei siinä mitään. Pienemmät hoitajat harjailivat Maijaa kun menin tallille, mutta jouduin kuitenkin harjaamaan ponin uudestaan.

Laamalaukkaa.

Kun kyytiin asti pääsin, tunsin itseni 100 kiloiseksi ja 2 metriseksi. Poni oli kapea ja pieni! Maija tuntui jo alussa hieman hitaalta, enkä oikeastaan saanut koko tunnin aikana ongelmaa täysin korjattua.
Ravi oli mukava istua, ei pompottava eikä täysin tasainenkaan. Maija ei oikein kuunnellut pohjettani, en saanut sitä ohjan ja pohkeen väliin. Tein verryttelyssä paljon ympyröitä ja yritin saada ponia taipumaan, ei onnistunut ei... Maija tuntui vain livistävän pois avuiltani ja haluamaltani uralta lapa edellä.

Maijalla on niin kettuuntunut ilme! :D

Raviverkkaa...

Laukka oli itselleni hankala istua, tahti oli niin nopea, etten osannut mukautua. En kyllä onnistunut istua kevyessä istunnassakaan, eli ei todellakaan kauhean lupaava alku. Tein aika paljon nostoja käynnistä, sillä Maija oli hieman hidas reagoimaan alkuun. Verkka oli siis melko turhauttava, kun en yksinkertaisesti osannut.

Muoto tais olla tää koko laukkailujen ajan...

Tehtävässä oli kolme ravipuomia melko normaalein välein pitkän sivun vieressä. Meidän piti ratsastaa laukassa puomien linjalle ja  siirtyä tahdikkaaseen, rauhalliseen raviin. Aloitimme oikeassa kierroksessa, joka oli tuntunut verkassa selkään paremmalta. Pari ensimmäistä kertaa oli vähän hakemista, ensimmäisellä kerralla Maija olisi kieltänyt puomeille ja toisellakin kerralla poni hieman epäröi. Kolmannella kerralla tajusin, että Maija pääsee helpommin tahtiin, kun laukkaa melko lähelle puomeja. Näin sain pari onnistumista ja pääsin odottelemaan suunnan vaihtoa.

Vasemmassa kierroksessa tuli vähän kiire, kun siirryttiin laukasta raviin. Maija kipitti lyhyellä ja nopealla askeleella puomien yli, en vain tajunnut tehdä pidätteitä. Toinenkin kerta oli melko hätäinen, eikä niinkään tasapainoinen. Kaikenkaikkiaan menin tehtävän neljästi siihen suuntaan, mutta yksikään kerta ei ollut mitenkään erityisen onnistunut.

Loppuravit ravasin pidemmillä ohjilla, eli käytännössä matkustin ne viimeiset kierrokset. Maija kuitenkin alkoi loppuraveissa myötäämään niskasta, eli todennäköisesti yrittäessäni tein itse liikaa, enkä antanut mahdollisuutta kulkea rentona..? En varmaan kuitenkaan ikinä tule korjaamaan virheitä tuon ponin kanssa (koska se vaan on niin pieni! :D), joten arvoitukseksi jää. Ainakin muistui hyvin mieleen, miksi en niinkään ratsastele enää pikkuponeilla!

Kun ohjat roikkuu, niin vähän muuttui.

Huomenna olisi kova hinku päästä tallille, mutta täytyy nyt katsoa kumpaan suuntaan tämä flunssa lähtee kääntymään. Tallilla olisi talkoot ja hoitajakokous, joissa olisi hyvä olla, mutta eipä taida mustakaan siellä hyötyä olla puolikuolleena...

Mun olisi tarkoitus mennä ensiviikon tiistaina Aamulehden viestikarnevaaleihin joukkueen kanssa edustamaan meidän koulua, jos nyt tästä tervehdyn. Mua pyydettiin 80m pikajuoksuviestiin ja 80m aitaviestiin, jotka juoksin harjoituksissa ajoilla 10.7s ja 15.45s (muistaakseni). Joudun kisojen takia jättämään tunnin väliin ensiviikolla, mutta menen varmaankin korvaamaan lauantaina Eepin ja Sasan tunnille.




(En tiedä mikä ongelma bloggerilla on rivivälien kanssa, yritin taistella ne järkeviksi, mutta ne jäävät silti todella hassuiksi o.O)

 ♥: Linda