LINDA: Talleilua 13.-14.9.

Kova väsymys ja uupumus puskee kovaa vauhtia päälle. Koulu on alkanut suoraan sanottuna surkeasti, myöhästymisiä ja aamutuntipoissaoloja on jo seitsemän ja siihen päälle vielä muutaman päivän (sairas)poissaolot! Lisäksi ne kaikki pienet kokeetkin ovat menneet ihan penkin alle... Joten nyt täytyy alkaa vähän aikatauluttamaan paremmin: tallipäivän jälkeen en enää avaa konetta/lataa kuvia koneelle tai mitään muutakaan, alan opettelemaan kokeisiin lukemista ja käsken itseni nukkumaan vähitellen aina vain aikaisemmin, kun ei tämä nykyinen 6h yössä oikein tahdo pidemmän päälle riittää. Kaikista pahin juttu on se, etten oikeestaan enää pysty keskittymään ratsastukseenkaan kunnolla ja yhä useammin huomaan olevani toisen tiellä omissa maailmoissani. Täytyy nyt pystyä tsemppaamaan, josko se todistus ei olisi ihan niin huono kuin viime keväänä. Eiköhän tämä ollut tässä, seuraavaksi ne heppailu-uutiset!

Paksun ponin laiska pukki.

Lauantaina menin tallille joskus ennen kahtatoista, hyppäsin autosta ulos ja kipitin Kitin (Kitin blogi), Hannan (Hannan blogi) ja Röllin matkaan. Kiti oli lupautunut juoksuttamaan Röllin omistajansa pyynnöstä, meno oli juuri sitä, mitä kuukauden seisseeltä paksulta ponilta voi odottaa. Lievästi sanottuna poni oli vinkeä ja energinen, aina ei ihan juoksuttajan ja juoksutettavan ajatukset kohdanneet. Loppuun Rölli kuitenkin kulki nätisti ja rauhassa, kun kunto tuli vastaan.

Olipa kerran poni, joka teki täydellisesti kaiken, mitä siltä toivottiin.

Välillä vähän maltillisemmin...

Kitin piti lähteä laittamaan itselleen ratsua tunnille, joten otin luottamuksellisena hoitajana ponin omaan huostaani. Harjaamisesta ei tullut mitään, Rölli oli niin hikinen enintään 20 minuutin juoksutuksesta, ettei kumisuka liikkunut minnekkään! Kävin ulkopesarissa huuhtomassa hiet pois, on kyllä huomattavan kylmää tuo järvivesi (jota ulkopesarista tulee). Karsinassa vielä vähän venyteltiin sen verran mitä mahtui ja pystyi ahneen, porkkanoita jahtaavan ponin kanssa tekemään. Lähes koko loppupäivän vietin kameran linssin takana maneesissa, ja kyllä, vihaan mäkäräisiä! Illansuussa käytiin vielä Kitin hoitoaasin kanssa maastokävelyllä, siitä voi käydä lukemassa ja katsomassa Kitin blogista.

... Välillä lisää vauhtia.

Toiseenkin suuntaan kyllä mentiin!

Sunnuntaina sain onneksi kyydin tallille, kotona kun on niin kuolettavan tylsää viikonloppuisin. Heti ensimmäisenä menin hoitamaan Röllin, jota piti jälleen juoksuttaa. Itse en ole koskaan ennen juoksuttanut yhtäkään elävää olentoa tosissani liinan kanssa, vaan lähinnä kahta pientä shetlanninponia sen, mitä nyt silloin osasi. Kiti lupautui opastamaan mua alkuun sen homman kanssa, vaikka totta puhuen tyrkkäsin liinan pään ensiksi Kitin käteen perusteella: "jos se lähtee, niin eipähän ainakaan ole muhun päin katsominen!" Niinpä Kiti kiltisti selkoisti Röllille rajat, jotta pystyin suhteellisen turvallisin mielin harjoitella. Eipä Röllillä liiaksi virtaa ollut, Kiti lähti metsästämään kunnollista juoksutusraippaa lainaan, kun poni vaan löntysti ilman mitään aikomustakaan totella eteenpäin kehottavia käskyjä.

Kuvaaja torkahtanut kesken kuvaamisen?

Olin alkuun ihan hukassa ja solmussa raipan ja liinan kesken, mutta vähitellen aloin tajuta jutun juonen. Rölli oli koko ajan todella laiska ja laukassa eteni etanavauhdilla ne pari vaivaista kierrosta, mitä uskalsi laukkuuttaa. Raipasta vaan heilautti päätään ja jatkoi samaa tahtia tai lähti ravista hitaaseen, keinuvaan laukkaan. Yhden kerran se yritti mut kiskoa jonnekin ihan muualle, mutta ei oikeastaan tosissaan, vaan sain ilman sen kummempaa keskustelua ponin taas liikkeelle oikealle raiteelle.

Rölli kaipasi juoksutusta tiistainakin, mutta se tosiaan jäi vain kaipailuksi. Alkuun taistelimme siitä, että peruutetaanko vai liikutaanko eteen. Kun sain Röllin ympyrälle, pyysin ravia, jota irtosikin juuri sen verran, että poni liikkui kaksitahtista askellajia. Pian se vähäinenkin liike hiipui ja poni jäi jälleen peruuttelemaan. Mulla ei ole juoksutuspiiskaa, eikä tallista löytynyt ketään lainaamaan, joten menin pisimmällä löytämälläni kouluraipalla. Ei sitten minkäänlaista aatettakaan liikkumisesta, Rölli oli laiskempi kuin sunnuntaina. Puolen tunnin yrittämisen jälkeen jätin sikseen, kun piti laittaa hevonen kuntoon tuntia varten. Kunpa pääsisi jo ponin selkään, sieltä käsin se on helpompi saada liikkeelle..!

(c) Kiti S.

Tunnilla olin Ebonylla, tunti ei mennyt mitenkään kehuttavan hyvin, vaan Ebony oli erittäin hidas eikä oikein vastannut apuihini. Verkassa en saanut sitä oikeastaan ollenkaan sisäpohkeen ympäri, vaan tamma kaatui joko sisäpohjetta vasten tai lähti puskemaan ulos. Laukka oli helpompi ratsastaa kuin ravi, sillä sitä on kaikessa kokonaisuudessaan helpompi ratsastaa eteen. Tehtävässä ratsastettiin laukkaympyrällä, vaihdettiin ympyrää ja tehtiin yksi ympyrä tahdikkaassa vastalaukassa ja palattiin takaisin "omalle" ympyrälle.

(c) Kiti S.

(c) Kiti S.

Oikeasta vasempaan ei ollut mitään suurenmoista ongelmaa, mutta vasemmalta oikealle oli suuriakin ongelmia. En meinannut saada Ebonya nostamaan laukkaa käynnistä, vaan se kiihdytti käyntiaskelta ja puski ulos ympyrältä. Laukassa ei ollut hyvää tahtia ja aina siinä samassa kohtaa ympyrää Ebony yritti tosissaan karata haluamaltani tieltä. Ensimmäisellä yrittämällä laukka hiipui heti ympyrän vaihduttua ja Ebony tuli pohjetta vasten. Toisella kertaa sain sentään laukattua koko ympyrän, tosin melkoista säätämistä sekin oli. Loppuraveissa ei ollut loppujenlopuksi sellaista kivaa rentoutta, vaan sain jälleen vääntää rautalangasta. Vasempaan en saanut ollenkaan asetettua ja jälleen samassa kohtaa ympyrää tamma puski ulos. Ei ollut kauhean onnistunut ratsastuskerta, mutta välillä näinkin.

Kuinka niin tarvitsisi mennä istuntakurssille? (c) Kiti S 

♥: Linda