LINDA: Työläs urakka edessäpäin!

Olen aika pitkään saanut viettää ponimaisia tallipäiviä, kerta kerralta hauskempia ja työntäyteisimpiä. Viileät kelit ovat auttaneet Rölliä jaksamaan paremmin liikutusta, eikä se ole enää muutamaan kertaan ollut luokiteltavissa lahnalajikkeeksi, vaikken vieläkään ole saanut juoksutusraippaa omistukseeni. Niin hassua kuin se onkin – Ylöjärven Hööksiltä eikä Horzelta löytynyt sellaisia, silmiini osui vain onkivapoja, mitkä eivät ainakaan omaan käteen tuntuneet käteviltä tai käytännöllisiltä.

Ainakin poni käyttää selkäänsä... :D © Sasa H.

© Sasa H.

Energiaa on sopivissa määrin ylimääräistä, vaikka postauksen kuvista saattaa päätellä energiaa olevan liikaa. Olen todella iloinen, sillä nyt voidaan aloittaa ponin kuntoutus! Selässä olen jo pariin otteeseen ollut ilman satulaa, sunnuntaina käytiin yli tunnin maastossa ja tiistaina yritin vähän taivutella ja väistättää, mutta ratsastus jäi lyhyelle, sillä alkuun ei ollut takoitus nousta kyytiin. 20 minuuttia taluttelin ja Rölli käveli niin kiltisti ilmaan mitään turhia hötkyilyjä, vaikka provosoivat äänet napakan tuulen kera loivatkin täydellisen ympäristön pelleilylle. Katsoin kentän kunnon ja päätin, että nousen kyytiin, sillä varsinkin oikeaan on ponin askelluksessa havaittavissa jäykkyyttä sen liikkuessa kunnolla eteen. 25 minuutin aikana Rölli teki todella hyviä väistöjä molempiin suuntiin, eikä taivutukset lopussa tuottaneet enää suuria ongelmia. Viikonloppuna olisi tarkoitus ottaa myös ravia mukaan rauhalliseen tahtiin.

© Sasa H.

Lisäksi olisi suunnitelmissa aloittaa isompikin urakka ponin kanssa, Rölli on nimittän harvinaisen paksu kaveri tällä hetkellä. Vähitellen täytyy alkaa kuntoa tuosta kehittämään, jos hyvin käy, niin saataisiin myös tuo XXL-koon kaula kutistumaan suhteellisimpiin mittoihin.

Taivuttelua kerrakseen... © Sasa H.

Typerästi ujutan Röllikuvien keskuuteen tekstiä eilisestä tunnistani Ciaolla, sillä tunnista ei ole kuvamateriaalia. Saimme luvan ratsastaa ilman satulaa, jos halutti, joten hyppäsin epäilemättä Ciaon paljaaseen selkään. Paksun ja pyöreän Röllin kyydistä sporttimallisen Ciaon ohjaksiin vaihtaminen tuntuu yhäkin takapuolessa, vaikkei hevosen selkäranka mitenkään mainittavan arvoisesti olekaan tunnettavissa...

© Sasa H.

Vatsalihakseni kokivat kolauksen, sillä en kyllä pystynyt alkuunkaan pitämään itseäni koossa, ravissa pompin kuin perunasäkki ja laukka oli sitäkin kamalampaa katsottavaa. Kulmia en hötkymiseltäni päässyt ratsastamaan, enkä kyllä oikein muutenkaan saanut pohkeita läpi. Neuvoja sain hyvin omien virheideni korjaamiseen, syvälle mieleeni painui: aseta, odota vastausta, myötää vain sen verran, kun hevonen ottaa. Kun pää laskeutuu alas, täytyy ajatella vetävänsä ulko-ohjasta (ei kuitenkaan vetää, vertauskuva, että ymmärsin mitä tarkoitetaan). Kappas kummaa, Ciao ei enää louskutellut läheskään niin paljoa, kuin on aikaisemmin tehnyt!

© Sasa H.

© Sasa H.

Laukkaverryttelyssä täytyi päästellä pitkillä sivuilla, se ei tuonut meille ongelmaa, mutta lopulta en enää meinannut saada hevosta kiinni horjahtelultani askeleen pituuden vaihdellessa. Jalkani heiluivat villisti edestakaisin, niitäkään en oikein saanut hallittua. "Jouduin" muista ratsukoista poiketen ratsastamaan laukanvaihtoja, sillä Ciaon kanssa on todella helppo vaihtaa. Itse en ole koskaan erityisemmin treenannut vaihtoja, paristi vain rataa ratsastaessa päättänyt vaihdattaa laukan (=siirtänyt ulkopohkeen taakse ja katsonut sisään päin). En ihan nappisuorituksiin kyennyt, mutta kiltistihän Tahvo vaihtoi.

© Sasa H.

© Sasa H.

"Joo mä meen, mä meen!" © Sasa H.

Tehtävä oli todella hauska, käänsimme laukassa vähän ennen lyhyen sivun uraa keskelle, teimme "laukkapiruetin" katsoen kuitenkin esteratsastussilmällä, siirsimme raviin ja ravasimme lyhyttä, koottua ravia puomien yli. Toiseen suuntaan teimme samalla tavalla, mutta puomeille piti tulla vähän pidemmällä askeleella.

© Nelli

Ensimmäinen yritys oli todella haparoiva, "piruetti" levisi jättiläismäiseksi voltiksi ja yhdessä kohtaa Ciao oli kääntymässä vastakkaiseen suuntaan. Puomit meni todella jännittyneesti, sillä en päässyt myötäämään missään kohtaa kunnolla hevosen kiirehtiessä. Toisella yrittämällä tiesin, miten paljon keskittymistä tehtävä vaati, mutta siltikään en ratsastanut tarpeeksi. Parilla viimeisellä kerralla Ciao oli jotenkin kuulolla, tajusin lyhentää askelta tarpeeksi "piruettia" varten ja muistin ratsastaa puomeillekin keskittyen. Ciao ei kuulemma ymmärrä puomitehtäviä, sen olen kuullut monesti parinkin opettajan suusta. Hätähousuna se mielellään vaan räiskisi huitoen suuntaan jos toiseenkin, kyllähän hevonen selvittää tehtävät pysyen pystyssä, mutta rentoudesta tai selän läpi ravaamisesta ei ole kuullutkaan.

Väsynyt poni juoksutuksen jälkeen. © Nelli

Vasempaan "piruetti" oli helpompi ratsastaa, mutta matkustamaan ei silti voinut jäädä. Ravipuomit olivat jälleen ongelma, rentous puuttui enkä oikein itsekään ollut tietoinen miten ratsastaa. Kiltisti Ciao kuitenkin kesti keikkumistani kyydissään, enkä tippunut tai tullut merisairaaksi. Loppuravit ravasin alkuun pidemmällä ohjalla, mutta koska Ciao alkoi kipittämään ja tosiaan jo siinä vaiheessa tunsin ratsastaneeni ilman satulaa, täytyi hakea jälleen tuntumaa suuhun ja hidastaa tahtia. Oli kyllä mukavaa vaihtelua, kun niin harvoin olen päässyt satulatta ratsastamaan!

Pahoittelen taideteokseni kauneutta, tässä kuitenkin havainnollistus tehtävästämme.

♥:Linda