Tunti 9.9.14

Ratsastin viime tunnilla pitkästä aikaa tallimme jättiläisellä, Ebonylla. Viimeksi ratsastin tällä tammalla varmaan joskus 1,5 vuotta sitten, jolloin siitä muodostui suosikkini. Odotin tuntia mielenkiinnolla, sillä kuulemani ja näkemäni mukaan Ebony on todella löysä, hidas ja työläs ratsastaa. Satulan laitto oli varustaessa ongelma, sillä Ebony on 175cm korkea ja itse olen sellainen 160cm tappinen siihen verrattuna.
Alkukäynneistä lähtien sai ratsastaa askelta eteen, käynneissä tunsin myöskin jo jaloissa ratsastaneeni. Onneksi mulla on kuitenkin suhteellisen pitkät jalat, –onpahan jotain millä potkaista. Ravit aloitin siirtymisillä ja siitä lähdin ratsastamaan raviverkkaa itsenäisesti. Oikeaan meni avut paremmin läpi ja oikeaan oli helpompi ratsastaa. Ebonyn huulet lörppyivät taivutellessa (mihin muuhunkaan sitä huomiota ratsastaessa kiinnittäisi?) ja joka askeleen sai todella ratsastaa, tamma oli niiiin löysä!
Vasempaan sain tehdä kahta kovemmin töitä, kun taivutukset eikä vauhti ollut meillä yhteispäätöksenä sama. Meillä oli käytettävissä koko maneesi, joten mulla oli hyvin tilaa tehdä pitkille sivuille lisäyksiä (jotka jäivät kyllä enemmänkin yrityksiksi ravissa...). Raviverkan lopussa Ebony kulkikin jo aika kivasti, pätkittäin oikein päin.
Laukka oli todella typerän tuntuista, kun askel oli hidas ja matala. Hain alkuun hyvää peruslaukkaa, jonka jälkeen aloin taas lisäillä, koska Ebony oli jälleen todella hidas. Vasempaan en saanut oikein taivuteltua ja Eb meni ympyröillä tyhmästi linkkuun ja lähti puskemaan lapa edellä ulos. Yritin pitää ulko-ohjaa reilusti kädessä, mutta mulla on aina niin huono ote ohjista, että ne liukuu vähitellen pois käsistä...
Oikeaan kierrokseen sain lisäykset toimimaan ja pääsin pyrkimääni tulokseen, eli sain pitää laukassa jopa hieman vastaan, ettei koko ajan tarvinnut jalalla tai raipalla muistuttaa etenemisestä. Ympyröillä oli sama ongelma kuin vasempaankin, mutta pahempana. Paristi Ebony meinasi ihan tosissaan puskea uralla kulkevaa hevosta päin kylki edellä, siinä sitten yritin potkaista ulkoa pois, ettei tulisi törmäyksiä. Verkan jälkeen olin ihan tulipunainen ja loppu, että osaa olla raskasta! Hypättiin samoja esteitä, mitä hypättiin viikonlopun valmennuksessakin (video tulee, kunhan vaan saan ladattua koneeseeni tarvittavan ohjelman!).

Aloitettiin hyppäämällä pinkin sarjan a-osaa oikeasta kierroksesta (sarja oli kutakuinkin lävistäjällä, jolle pääsi ratsastamalla vasemmassa kierroksessa), eli ns. väärästä suunnasta melko tiukalla, kaarevalla tiellä. Ensimmäisellä hypyllä laukka oli totaalisesti hyytynyt kaarteessa, josta seurauksena löysä hyppy (laukka-askel, ei viisas hevonen hyppää itseensä verrattuna polvenkorkuisia tikkusia). Toiselle kerralle olin varautunut ratsastamaan eteen, mutta kaarre jäi vähän turhan laajaksi ja Ebony linkkuun, joten hypystä tuli vino. Kolmannella kerralla muistin pitää myös ulko-ohjan kädessä, jolloin pääsimme hyvässä laukassa suht. suorana yli.
Lähdimme ratsastamaan kahta pystyä oikealta kaarevalla linjalla, suhteutetulla etäisyydellä, muistaakseni 21m väli ja 6 laukka-askelta. Ensimmäiselle pystylle tuli jälleen löysähkö hyppy linkusta, mutta esteiden välissä oli jälleen aikaa korjata laukkaa eteen, jolloin toiselle pystylle tuli ihan ok hyppy.
Hyppäsimme vielä suhteutetun uudelleen ratsastamalla siihen perään trippelin, joka hypättiin vasemmasta kierroksesta pitkän sivun uran vierestä. Olin varautunut ratsastamaan kaarteessa suhteutetulle eteen ja keskittymään suoristukseen, hyppy tuli ehkä vähän lähelle, mutta paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Toiselle esteelle jälleen ihan hyvin. Kaarteessa korjasin laukan oikeaksi ja ratsastin vaihteeksi eteen. Ebony nosti vähän jännittyneenä päätään ja katsoi estettä ehkä vähän epäröiden. Pidin pohkeet kiinni ja hyppy trippelille olikin yllättävän hyvä! Siinä ei ollut enää sellaista löysää "ei kiinnosta" -meininkiä, vaan Ebony jopa ponnisti pienesti.

Vaikka koko tunnin olin jo joutunut tomerasti ratsastamaan, päätin jaksaa myös loppuravit. Ebony tuntui todella hyvältä selkään, vaikkei nyt ihan nuolaisten käynytkään kulmissa (ei kuunnellut täysin sisäpohjetta). Tamma oli käynnistänyt oman moottorinsa ja sain keskittyä rauhassa taivutteluun ja omaan istuntaan. Ebony myötäsi nätisti niskastaan ja kulki rentona, mutta reippaasti. Viimeiset kierrokset annoin ravata pitkin ohjin, Ebony pärski tyytyväisenä ja venytti eteen-alas. En ymmärrä, miten voi olla noin raskas, mutta silti aivan super kiva?! Taisin ihan vahingossa toivoa jättiläistä seuraavallekin tunnille, sen verran hauskalta tuntui.
Pakko myös mainita, että tuonlaiset 60-70cm miniset esteet noinkin suurella hevosella... Ai että, kun se kevyt istunta tuntuu tyhmältä! Käytännössä voisi istua pelkästään perusistunnassa, kun ainoa hevosen liikkeessä tapahtuva asia on, että etujalkoja joutuu vähän nostamaan enemmän :D. Ebonylla kun on vielä koulusatula, niin niihin laukka-askeliin oli todella hankala löytää oikeanlainen istunta.

Köpöttelin myös puolisen tuntia Röllin kanssa pehmeällä ja olosuhteisiin nähden kuivalla hiekkatiellä. Poni tuntui todella energiseltä, tein siksi paljon pysähdyksiä, jolloin ruunapoika joutui keskittymään minuun. Röllihän harrastaa sellaisia typeriä loikkia, enkä halunnut ottaa sitä riskiä, että se oikeasti lähtee. Tallikaverini Kiti käveli kameran kanssa maastosta siihen mun ja ponin luo ja nappasi postauksen ainoan kuvan (kun en harmikseni saanut tunnille kuvaajaa). 

© Kiti S.

♥: Linda